Uudenmaan sote-järjestelmien kenttä uhkaa pirstaloitua

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluehallitus päätti 11.9. kokouksessaan, että alueella ryhdytään asiakas- ja potilastietojärjestelmäkokonaisuuden kilpailutukseen. Päätöksen myötä Uudenmaan sote-tietojärjestelmien kenttä uhkaa entisestään pirstaloitua. Tämä on vastoin hallitusohjelman linjauksia ja tuottaa monia haasteita niin veronmaksajien eli sote-palveluiden käyttäjien kuin sote-ammattihenkilöidenkin näkökulmasta.

Uudenmaan erillisratkaisun myötä alueen hyvinvointialueet ovat muista maan hyvinvointialueista poiketen tilanteessa, jossa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon/sosiaalihuollon järjestämisvastuu on eriytetty toisistaan. Erillisratkaisusta huolimatta Uudenmaan hyvinvointialueet muodostavat kiinteän kokonaisuuden, jonka sisällä väestö liikkuu joustavasti niin työn, asumisen kuin opiskeluidenkin mukana. Länsi-Uudenmaan linjaus tarkoittaa valitettavasti sitä, ettei alueelle pystytä rakentamaan sote-palveluiden asiakkaille saumattomia, niin sosiaali- ja terveydenhuollon kuin erikoissairaanhoidonkin kattavia hoitoketjuja.

Päätös vaikuttaa myös sote-ammattilaisten työn sujuvuuteen. Eri järjestelmien välisessä tietojen siirrossa on aina omat haasteensa. Apotti-järjestelmää käyttää 77 % Uudenmaan sote-ammattihenkilöistä, ja HUSin erikoissairaanhoidon data on Apotti-järjestelmässä: jos myös Länsi-Uudenmaan perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon tiedot olisi saatu samaan järjestelmään, olisi ammattilaisten käytössä – sääntelyn puitteissa – aina ajantasainen ja kokonaisvaltainen tieto asiakkaan/potilaan tilanteesta. Kyse on myös asiakas- ja potilasturvallisuudesta.

Saumattomien palveluiden etu olisi näkynyt myös yhteisenä asiakasportaalina. HUSin erikoissairaanhoidon palveluissa käytetään Maisaa (käyttöaste yli 70 %), samoin Helsingin ja Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen sote-palveluissa. Uudenmaan vajaasta 1,7 miljoonasta asukkaasta Maisa-käyttäjiä on jo lähes 1,1 miljoonaa. Nyt Länsi-Uudenmaan perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon (mahdollisesti myös hammashuollon) puolelle tulee väkisinkin erilainen ratkaisu tai jopa useita ratkaisuja. Tämä on asiakkaan näkökulmasta hankalaa.

On luonnollisesti todella hyvä, että Länsi-Uudenmaan aluehallitus kuunteli päätöksessään kovan paineen alla olevien sote-ammattilaisten ääntä. Henkilöstölle teetetyn tutkimuksen vastaajista (n=2 245) vain pieni osa käytti tällä hetkellä Apottia. Voi siis olettaa, että voimakkaat näkemykset perustuivat paljolti myös julkiseen keskusteluun. Apotti-järjestelmän käytettävyyttä on kehitetty pitkäjänteisesti ja kehitys jatkuu edelleen korkealla prioriteetilla: aiemmat kokemukset eivät välttämättä anna realistista kuvaa järjestelmän nykytilasta – puhumattakaan sen tulevaisuudesta.

Kilpailutus hidastaa digitalisaatiokehitystä – todelliset kustannukset selvillä vasta käyttöönottojen jälkeen

Länsi-Uudenmaan päätöstä perusteltiin myös kustannuksilla. On kuitenkin huomattava, että Oy Apotti Ab oli sidosyksikköasemansa takia prosessissa eri asemassa, kuin moni muu toimija. Meiltä pyydettiin virallista tarjousta, ja ilmoitimme kaikki laajaan käyttöönottoon, integraatioihin, koulutuksiin, lisensseihin, käyttöpalveluihin jne. liittyvät kustannukset realistisesti. Pelkkään markkinakartoitukseen osallistuneilla toimijoilla oli luonnollisesti enemmän liikkumavaraa kustannuslaskelmien suhteen, koska ne eivät tässä vaiheessa sitoutuneet mihinkään. Ennen kuin kilpailutus ja käyttöönotto on koko laajuudessaan tehty ja sitä kautta todelliset kustannukset tiedossa, on liian aikaista arvioida, olisiko Apotti ollut kalliimpi vaihtoehto.

Apotti-järjestelmän suuret investoinnit on tehty, ja Länsi-Uudellamaalla olisi voitu ottaa käyttöön varsin valmis järjestelmä. Kilpailutuksen käynnistäminen tarkoittaa sitä, että samoja kehitysinvestointeja tehdään yhä uudelleen. Toisaalta pitkä kilpailutusprosessi hidastaa alueen digitalisaatiokehitystä, eikä esim. tekoälyn mahdollisesti mukanaan tuomasta tuottavuusloikasta päästä nauttimaan nopeasti. Tämä ei ole veronmaksajan kannalta järkevää.

Hallitusohjelmassa todetaan viisaasti, että sote-tiedonhallinnan infrastruktuuria rakennetaan ensisijaisesti yhteistyöaluetasolla ja kansallisesti. Lisäksi pyritään vähentämään olemassa olevien tietojärjestelmien lukumäärää. Uudenmaan alueella tavoite ei näytä toteutuvan ja viime kädessä järjestelmien kirjosta ja sen ylläpidosta johtuvan laskun maksaa valtio. Toiminnalliset ongelmat taas kaatuvat sote-palveluiden asiakkaiden ja muutenkin kuormittuneiden ammattilaisten niskaan.