Sote-uudistus etenee – miten tehdä sosiaalihuollon tieto näkyväksi?

Sosiaalihuollossa eletään suurta muutosten tai voisi jopa sanoa murroksen aikaa. Digitalisaatio ja teknologian kehittyminen haastavat sosiaalihuollon ammattilaisten ammattiosaamista ja ammatti-identiteettiä.  

Sosiaalialan tietoperustan ja menetelmäosaamisen rinnalle on noussut teknologiaosaaminen: on osattava ”jalkautua” kohtaamaan asiakkaita digitaaliseen maailmaan tai sisällytettävä digitaalinen maailma luontevasti osaksi kasvotusten tapahtuvaa kohtaamista. Etsivän sosiaalityön areenat ovat laajentuneet kauppakeskuksista, lähiökuppiloista ja rautatieasemilta sosiaalisen median foorumeille. Niiltä löytyvät ihmisten lisäksi myös erilaiset negatiiviset ilmiöt, kuten kiusaaminen, hyväksikäyttö ja rikollisuus.

Sote-uudistuksessa tavoitellaan parempaa tiedolla johtamista ja sote-tiedon hyötykäyttöä. Asiakastiedon kirjaamisessa otettiin suuri harppaus kohti rakenteista tietoa Kansakouluhankkeen myötä ja nyt myös sosiaalihuolto valmistautuu tallentamaan asiakastietoja Kantaan. Apotti-järjestelmän käyttöönotossa konkretisoituvat kansalliset muutokset.

Laadukkaasti tuotettu tieto on vaikuttavan tiedolla johtamisen tukipilari

Sote-palvelujen suunnittelussa ja johtamisessa tarvitaan ajantasaista ja luotettavaa asiakastiedosta jatkojalostettua tietoa. Asiakastietoa kertyy tietojärjestelmiin, mutta jotta tieto löytyisi ja olisi hyödynnettävissä, tarvitaan rakenteista kirjaamista. Asiakastyössä tietoa voidaan hakea järjestelmästä myös avainsanoilla, mutta tieto ei ole toisiokäytettävissä tai raportoitavissa rakenteisen tiedon tapaan.

Pelkkä mahdollisuus tallentaa tietoa rakenteisesti ei vielä takaa sitä, että syntyisi vertailtavaa ja luotettavaa tietoa tai että syntynyt dokumentaatio edistäisi asiakkaan tilannetta. Rakenteinen tieto edellyttää hyväksyttyjä ja Suomen oloissa testattuja luokituksia. THL johtaa kansallista sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallintaa ja ylläpitää mm. sosiaalihuollon koodistopalvelua, josta löytyvät sosiaalihuollossa hyväksytyt luokitukset ja asiakirjarakenteet.

Luokituksia käytettäessä on yhteisesti ymmärrettävä, miten eri vaihtoehdot vastaavat todellisen elämän tilanteita. 2000- ja 2010-luvuilla suurimmissa suomalaisissa kaupungeissa käytettiin yleisesti iäkkäiden toimintakykyä mittaavaa RaVa-mittaria. Sitä täyttäessään ammattilainen saattoi juuttua kysymykseen, liikkuuko iäkäs muistisairautta sairastava henkilö itsenäisesti vai avustettuna, jos hän on fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta ei hahmota aikaa eikä paikkaa. Vastaus vaikutti mittarin tuottamaan viitearvoon ja konkreettisesti siihen, miltä yksittäisen asiakkaan tilanne näytti tai miten kokonaisen asiakasryhmän tarpeet nousivat esiin.

Yhteistä ymmärrystä tarvitaan myös kirjattaessa tietoa vapaana tekstinä. Miten tilanteet sanoitetaan, millaista on laadukas sanoitus, mitä avainsanoja käytetään ja miten ne ymmärretään? Ammattilaisen on hallittava asiakastyön sanasto ja käsitteiden käyttö ja ymmärrettävä käytetyn kielen vaikutukset asiakkaan elämään. Mitä vaikutuksia on esimerkiksi ilmaisulla “väkivaltainen”, kun asiakas hakee seuraavan kerran palvelua?

Tarvitaan sekä laadullista että määrällistä tietoa

Sosiaalihuollon tiedontuotannon on löydettävä tasapaino vapaan tekstin ja rakenteisen tiedon välillä. Tiedon käyttötarpeet – ensisijainen ja toisiokäyttö – avaavat erilaiset tulokulmat tähän tasapainoon. Yksittäisen asiakkaan kohdalla kuvailevan, laadullisen tiedon merkitys saattaa korostua enemmän, kun taas koko asiakasryhmän tarpeiden näkökulmasta on tärkeää saada määrällistä eli kvantitatiivista tietoa.

Rakenteinen tieto mahdollistaa toisiokäytössä suurten aineistojen kokoamisen ja ilmiöiden kvantitatiivisen tarkastelun. Kvantitatiivinen tieto avaa sosiaalihuollon ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiselle tutkimukselle uusia ovia ja näkökulmia eri ilmiöihin. Parhaimmillaan vapaa teksti ja rakenteinen tieto täydentävät toisiaan, myös dokumentoitaessa yksittäisen asiakkaan tilannetta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisessä tietojärjestelmässä korostuu palveluketjunäkökulma

Apotti on sosiaali- ja terveydenhuollon yhteinen tietojärjestelmä. Tämä muuttaa myös tiedon ensisijaista käyttöä. Kun useat eri ammattilaiset käyttävät samaa tietojärjestelmää ja asiakkaan tiedot ovat samassa paikassa, on työntekijän olennaista ymmärtää oman työnsä ja omien kirjaustensa vaikutus toisten tekemään työhön. Palveluketjunäkökulma ja tarve kirjaamisen reaaliaikaisuudelle – tai ainakin sille, ettei kirjauksia tehdä “sitten kun on oikeilta töiltä aikaa” – korostuvat.

Miten tästä eteenpäin?

Sosiaalihuollon tiedolla johtamiseen liittyy suuria odotuksia: laadukkaan tiedon avulla palveluita voidaan kehittää ja kohdentaa entistä tehokkaammin niitä tarvitseville. Sote-tiedon jatkojalostaminen edellyttää tiedon rakenteista tallentamista ja kirjaamisosaamista. Yksilön ja yhteisön on opeteltava ja ylläpidettävä näitä taitoja. Yhteisen ymmärryksen synty edellyttää myös keskustelua organisaation sisällä ja yli organisaatiorajojen, yhteisiä sopimuksia sekä johtamisen tukea.

Susanna Kaisla
Johtava asiantuntija, Oy Apotti Ab 

Kirjoittaja toimii Apotissa sosiaalihuollon ja kotihoidon johtavana asiantuntijana ja saa seurata suomalaisen sosiaalihuollon kehittymistä aitopaikalta. Hän on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri ja sosiaalityöntekijä ja työskennellyt ennen Apottia pitkään sosiaalihuollossa, pääasiassa iäkkäiden palveluissa.