Potilasturvallisuus harppasi eteenpäin digitalisaation myötä

HUSin hallintoylilääkäri Veli-Matti Ulander on nähnyt terveydenhuollon muutoksen paperikirjauksista digitaaliseen aikaan. Digitalisaatio paransi hoidon ja toimenpiteiden kirjaamisen laatua, mikä lisäsi myös potilasturvallisuutta. Samalla laadukkaampi kirjaaminen on tuonut myös selvemmin esille mahdolliset puutteet ja heikkoudet.

HUSin hallintoylilääkäri Veli-Matti Ulander kertoo, että teknologian kehitys on muuttanut lääkärin työtä paljon hänen työuransa aikana. Potilaskertomukset olivat ennen paksuja paperinippuja, joissa oli erilaisia värillisiä lomakkeita eri tarkoituksiin, ja lääkemääräykset kirjattiin niihin käsin.

– Ennen potilaan lääkityslista ei ollut missään keskitetysti tallessa. Kun potilas tuli vastaanotolle, lääkitystiedot selvitettiin häneltä itseltään, jos hän osasi ne kertoa. Kirjaamisen määrä oli huomattavasti pienempi kuin nykyään — potilas saattoi olla viikon osastolla, ja siitä tehtiin vain yksi merkintä potilaskertomukseen, Ulander muistelee.

Nykyisessä terveydenhuollossa kirjaaminen on lisääntynyt merkittävästi ja samalla potilasturvallisuus on parantunut harppauksittain. Lääketieteen ja tietojärjestelmien kehittyminen on tuonut lääkärin työhön järjestelmällisyyttä ja tarkkuutta, jota oli aiemmin vaikea saavuttaa. Esimerkkinä Ulander nostaa vaaratapahtumien raportoinnin hoidossa, mikä on suhteellisen uusi ilmiö 2010-luvulta. Se tarjoaa nykyisellään arvokasta tietoa, joka auttaa hoidon kehittämisessä.

Hallinnollisten tehtävien lisäksi Ulander tekee jonkin verran kliinistä työtä päivystysvuorojen muodossa Meilahden Naistenklinikalla.

– Kun työskentelee Apotti-järjestelmän kanssa ja eri näkökulmista käsin, on hyödyllistä ymmärtää myös sen vaikutuksia päivittäiseen potilastyöhön. Se auttaa hallinnollisessa työssä, kun tietää, miten asiat oikeasti toimivat käytännössä.

Ulander mainitsee, että potilasvahinkojen määrä on pitkällä aikavälillä tarkastellen laskenut. HUSin oman selvityksen mukaan lääkkeiden antopoikkeamat vähenivät jopa 40 prosenttia vuosien 2019–2022 välillä.

Potilasturvallisuuden kehittymisestä on kuitenkin vaikeaa löytää kattavaa tietoaineistoa, josta voitaisiin vetää varmoja sekä aiempiin vuosiin vertailukelpoisia johtopäätöksiä potilasturvallisuuden määrällisestä tai laadullisesta kehityksestä. Tällaisen aineiston tuottamista vaikeuttavat hajanaiset tietokannat sekä muuttuvat raportointivelvoitteet.

Apotin potilasturvallisuuspäällikkö Sabrine Ben Aziza kertoo, että potilasturvallisuutta merkittävästi parantava tekijä on ollut ja on edelleen HaiPro raportointityökalu. HaiPro on suunniteltu potilas- ja asiakasturvallisuutta uhkaavia tapahtumien kirjaamista varten. HaiProja voidaan tehdä sekä tapahtuneista hoitovirheistä että tilanteista, joissa havaittiin mahdollisuus virheeseen.

– On oikeasti merkittävää, että kaikki HaiProt käsitellään hyvin tarkasti yhdessä HUSin ja Apotin asiantuntijoiden kanssa, jotta näistä voidaan oppia ja tulevaisuudessa välttää vaaratilanteita, Ben Aziza sanoo.

HaiPro-ilmoitusten tekeminen on täysin vapaaehtoista, mutta niitä toivotaan tehtävän runsaasti, jotta toimintaa voidaan kehittää havaintojen perusteella. HaiProjen tavoitteena on siirtää painopiste hoitovirhetilanteiden ennaltaehkäisyyn ennen kuin virheitä ehtii tapahtua. Tässä mielessä runsas määrä HaiPro-ilmoituksia voi merkitä parempaa potilasturvallisuutta, jossa vaaratilanteet tunnistetaan ja toimintaa korjataan ennakoivasti.

Siinä missä digitalisaatio ja hoitomuotojen kehitys ovat tuoneet mukanaan uusia mahdollisuuksia hoitoon ja hoivaan, myös hoidon vaativuus ja määrä sekä lääkkeiden määrä ovat nousseet väestön ikääntyessä ja eläessä pidempään. Vakavat sairaudet, jotka olivat ennen käytännössä parantumattomia, voidaan nykyään hoitaa hyvin tuloksin.

Joutuuko moderni terveydenhuolto jatkuvasti siis vastaamaan yhä korkeampiin odotuksiin?

– Potilaan oikeuksista ja kirjaamiskäytännöistä säädetään lailla ja velvoitteita on paljon. Esimerkiksi sairauskertomusmerkintöjen määräajat ja niiden tarkkuus ovat tarkoin määriteltyjä. Lisäksi viranomaiset asettavat terveydenhuollolle jatkuvasti uusia raportointivelvoitteita. Meidän täytyy tuottaa valtavasti tietoa, jota käytetään esimerkiksi hoidon laadun arviointiin, Ulander sanoo.

Lääkärien kasvaneet raportointivelvoitteet saattavatkin olla syynä medioiden yleisönosastoilla usein esitettyyn näkemykseen siitä, että ”lääkäri hoitaa vastaanotolla enemmän tietokonetta kuin potilasta”.

Ulanderin mukaan HUSin muuttuvassa ja monipuolisessa toimintaympäristössä työn digitalisaatioon ladataan paljon myös odotuksia.

– Potilasvolyymit kasvavat ja väestön ikääntyminen tuo uusia haasteita. Meidän on mietittävä tarkkaan, miten palvelut järjestetään ja millaisia resursseja tarvitaan. Digitalisaatio on tärkeässä roolissa tässä kehityksessä — sähköiset palvelut ja etähoito tulevat olemaan yhä merkittävämpi osa potilaan arkea.

Sote-uudistus

Sosiaali- ja terveysalan uudistus, tuttavallisemmin sote-uudistus, astui voimaan vuoden 2023 alussa. Sote-uudistus pyrkii muun muassa hillitsemään kustannusten kasvua, mikä on haasteellista, kun ottaa huomioon väestön ikääntymisen ja alhaisen syntyvyyden. Tämä tarkoittaa sitä, että palveluita kannattelevia veronmaksajia on tulevaisuudessa vähemmän. Samalla julkinen talous on tällä hetkellä vaikeassa tilanteessa. Näiden asioiden yhteisvaikutus näkyy myös terveydenhuollossa, jossa resurssit eivät välttämättä pysy palveluvaatimusten perässä.

– Ihanteellista olisi, että ikääntyvä väestö voisi elää mahdollisimman toimintakykyisenä ja terveenä mahdollisimman pitkään. Tästä oli hiljattain uutinenkin, kun ehkä Suomen vanhin henkilö, 106-vuotias ja urheilun moninkertainen maailmanmestari elää edelleen aktiivista elämää. Hän oli hyvä esimerkki siitä, miten aktiivinen ja terve elämä voi pidentää toimintakykyä. Mutta vaikka lääketiede kehittyy, jossain vaiheessa tulee aina biologinen raja vastaan, Ulander sanoo.

Uudet hoidot ovat keskimäärin kalliita, ja resurssien rajallisuus pakottaa miettimään, mihin meillä on varaa ja miten priorisoinnit terveydenhuollossa tulisi tehdä. Toisaalta eikö näitä edellä listattuja haasteita voisi myös pitää yhteiskuntamme valtavina onnistumisina: ihmiset elävät pidempään ja modernilla hoidolla myös terveempinä ja toimintakykyisempinä kuin aiemmin.

– Elinajanodotteen kasvu ja parantuneet hoidot ovat tietenkin positiivisia asioita. Samaan aikaan meidän täytyy kuitenkin jatkuvasti etsiä keinoja, joilla rahoitus ja palvelujen laatu saadaan pidettyä tasapainossa, Ulander jatkaa.

HUSin potilailla on käytössä Apotin tuottama asiakasportaali Maisa, jonka avulla potilaat ja terveydenhuollon ammattilaiset voivat muun muassa viestiä keskenään. Kysyttäessä onko Ulander huomannut Maisan muuttaneen lääkärin työtä, hän vastaa Maisan tuoneen paljon uusia mahdollisuuksia hoidon suunnitteluun.

– Esimerkiksi hoitoon liittyvät tekstit ja laboratoriotulokset ovat nähtävissä lähes reaaliaikaisesti. Tämä tukee potilaan omaa seurantaa ja aktiivisuutta terveyden ylläpidossa, Ulander sanoo.

Mutta teknologian kanssa tulee myös haasteita. Hiljattain mediassa on ollut tapauksia, joissa potilas tai omainen on saanut tietää Maisasta tulleen viestin kautta omasta tai läheisen vakavasta sairaudesta ennen kuin hoitohenkilökunta on ehtinyt ottaa yhteyttä henkilökohtaisesti.

– Kyse on yksittäistapauksista, mutta näitä on valitettavasti ollut. Ne ovat olleet inhimillisesti todella raskaita. Tällaisissa tilanteissa nousee esiin kysymys siitä, miten tasapainotetaan potilaan oikeus saada tietoa nopeasti ja ammattilaisten vastuu varmistaa, että tieto välitetään empaattisesti ja oikealla tavalla.

Vaikka Apotti-järjestelmä ja Maisa-asiakasportaali ovat HUSille keskeisiä järjestelmiä ja kansainvälisestikin hyvin erityisiä, ne ovat silti vain työkaluja muiden joukossa. Ulander kuvaileekin HUSin strategisten tavoitteiden painottuvan asiakaskokemuksen parantamiseen. Tässä Maisa on kuitenkin merkittävässä roolissa, sillä se kokoaa hajanaisia palveluja yhteen ja tekee asioinnista keskitetympää.

– Mutta puhelin on yhä tärkeä kiireellisissä asioissa. Apotti-järjestelmän ja Maisan kehittämisen suhteen on kaikkien tahtotila ottaa niistä mahdollisimman paljon hyötyä irti.

Konkreettisena esimerkkinä Apotti-järjestelmän vaikutuksista potilastyöhön Ulander nostaa raskaudenaikaisen ultraäänitutkimuksen tekemisen. Nykyisin odottavan äidin henkilötunnus siirtyy napin painalluksella ultraäänikoneelle. Kun tutkimukset on tehty, tiedot siirtyvät suoraan Apotti-järjestelmään, joka muodostaa kasvukäyrät ja lausunnon automaattisesti. Myöhemmin tiedot tutkimuksista siirtyvät Maisaan, josta odottava äiti pääsee tarkastelemaan niitä itse koska tahansa. Tämä säästää aikaa ja vähentää virhemahdollisuuksia.

– Isossa kuvassa tiedonsiirron sujuvuus on kriittistä, jotta voimme tuottaa myös tulevaisuudessa laadukasta erikoissairaanhoitoa. Uudellamaalla on viisi eri rekisterinpitäjää, joista osa käyttää Apottia ja osa ei. Tämä luo omat haasteensa tiedonkulkuun ja siksi tässä onkin vielä työsarkaa jäljellä.