Apotin podcast: Onko aivoilla taipumusta muutosvastarintaan?

Vastustavatko aivomme muutoksia vai miksi haluamme pitää kiinni vanhasta ja tutusta, vaikkei se enää palvelisi tarkoitustaan? Mitä voimme tehdä, että oppiminen, uudet järjestelmät ja digitalisaation kehitys tukisivat aivojemme hyvinvointia – ja myöskin tehokkaampaa ja turvallisempaa terveydenhuoltoa? Apotin podcast-vieraan Minna Huotilaisen mukaan olisi tärkeää huomioida erilaiset oppijat myös työelämässä.

Aivotutkija, professori Minna Huotilainen Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta tutkii muistia ja oppimista ja suhtautuu työelämän kehittämiseen intohimoisesti.

– Oppiminen on aivojen mielestä ihanaa. Oppimisen tiellä voi kuitenkin olla erilaisia esteitä: työelämässä este numero yksi on aina kiire, Huotilainen sanoo Apotin podcast-jaksossa. – Myös motivaatiolla on suuri merkitys, on tärkeää ymmärtää, miksi jokin asia tapahtuu. Työntekijöille on olennaista perustella, miksi esimerkiksi uuteen järjestelmään siirrytään.

Ihmisillä on usein pelkoa uutta kohtaan, mutta myös kunkin oma oppimishistoria vaikuttaa siihen, miten muutoksiin suhtaudutaan. Erilaiset oppimisen tavat ja mahdolliset oppimisen haasteet tulisi pystyä huomioimaan myös työelämän oppimistilanteissa.

Pirstaloituminen haastaa työelämää

Tämän hetken työelämässä yksi suurimmista haasteista on pirstaloituminen. Esimerkiksi hoitotyössä potilaan kanssa vietettävä aika pirstaloituu, koska erilaiset laitteet ja järjestelmät vaativat huomiota. Toisaalta jotain pystyy itsekin tekemään pirstaloitumisen vastustamiseksi.

– Voi miettiä, missä järjestyksessä teemme asioita, voimmeko turvata toisillemme työrauhaa ja milloin on hyvä hetki esimerkiksi kysyä jotakin kollegalta. Ymmärrämme, että potilastilanteessa ei häiritä, mutta entä jos työkaveri on juuri keskittyneenä Apotin syövereissä – onko silloinkaan sopivaa häiritä.

– Työn pirstaloituminen on ihan keskeinen työn kuormitustekijä. Se heikentää työn laatua, ja ihmiset tekevät enemmän virheitä silloin kun työ on pirstaleista, ja he myös kokevat kovempaa kuormitusta. Siksi siihen kannattaa puuttua, Huotilainen painottaa.

Kiire ja univelka näkyvät myös oppimisessa.

– Kun ollaan kiireessä ja väsyneitä, aivot yrittävät käyttää automaattiohjausta, joka aina palaa sinne vanhaan systeemiin ja tuntuisi helpoimmalta tehdä asiat vanhalla tavalla. Uusi järjestelmä voi tuntua siinä vaiheessa entistäkin hankalammalta. Uusi järjestelmä pitäisi saada oman automaattiohjauksen piiriin, mutta se ei tapahdu heti.

Aivojen hyvinvoinnissa kaikki lähtee perustarpeista

Aivojen hyvinvoinnin kannalta työtä tukevien perustarpeiden – nukkumisen, työn tauotuksen ja syömisen – pitäisi olla kunnossa.

– Lisäksi olennaista on vaikuttamisen mahdollisuus omaan työhön, että saa ehdottaa muutoksia ja että oma persoona saa tulla esiin. Nämä ovat tärkeitä asioita, jotka ylläpitävät työintoa ja työn imua ja tarjoavat sen parhaimman palkkion: ihminen kokee olevansa hyödyksi, Huotilainen kertoo.

Tulevaisuuden työelämän varalle ei ole olemassa vippaskonsteja.

– Keskeytymättömästä työajasta on opittava pitämään kiinni. Ehkä kaikkein tärkein kysymys kuitenkin on, mikä on toiminnan hyöty kohdehenkilölle, olkoon hän potilas, asiakas tai työkaveri. Tämä vaatii empatiataitoja, on asetuttava toisen henkilön asemaan ja mietittävä, mikä hänelle on tärkeintä, ja panostettava työssä siihen. Vanhoja totuttuja tapoja on myös rohkeasti lähdettävä kyseenalaistamaan.

Ilman monipuolisia järjestelmiä ja kirjaamisia on mahdotonta hallita esimerkiksi nykyisiä terveydenhuollon toimintoja.

– En oikeastaan näe muuta ratkaisua kuin että järjestelmät koko ajan kehittyvät intuitiivisempaan, automaattisempaan, helppokäyttöisempään suuntaan, Huotilainen sanoo. – Järjestelmän kehittämistyö tapahtuu myös ihan siellä ruohonjuuritasolla, esimerkiksi sairaanhoitajien tekemien huomioiden pohjalta.

Tämä toteutuu myös Apotti-järjestelmässä, jota kehitetään jatkuvasti yhdessä sote-alan ammattilaisten kanssa.

Kuuntele jakso Apple podcastissa täältä.