Apotti-järjestelmän käyttöönotto potilaan ja eHealth-asiantuntijan silmin

Apotti-järjestelmä otettiin kuluneena viikonloppuna käyttöön HUSin Meilahden sairaala-alueella, jossa sattui tuolloin olemaan potilaana Mikko Nenonen, entinen Lääkäriliiton terveyspoliittinen asiantuntija ja pitkän linjan eHealth-vaikuttaja. Pääsimme kyselemään Nenosen kokemuksia käyttöönottoyöstä ja kuulemaan myös hänen näkemyksiään Apotti-järjestelmästä.

Miten Apotti-järjestelmän käyttöönotto näkyi potilaalle?

En tiennyt käyttöönotosta sairaalaan saapuessani. Minulle se näkyi niin, että tietoni tarkastettiin edellisenä päivänä vielä kertaalleen, eli lääkityksestä ja muista hoidoista tehtiin ylimääräinen varmistava tarkistus. Lisäksi Apotti-tuen henkilöt toivat minulle uuden viivakoodillisen potilasrannekkeen. Aamulääkkeet jaettiin sitten viivakoodit rannekkeesta lukien ja samalla kertomukseen kirjaten ja kuitaten.

Kaiken kaikkiaan sairaalassa vallitsi rauhallinen ja luottavainen tunnelma.

Mitä alan asiantuntijana ajattelit viivakoodirannekkeista?

Tottakai ymmärrän viivakoodiskannattujen lääkkeiden turvallisuuslisän ja näinhän asia olisi pitänyt pystyä tekemään jo vuosikymmenet sitten – dokumentointi ja jäljitettävyys ovat tärkeitä asioita. Kymmenisen vuotta sitten pääsin näkemään, miten Tanskassa hyödynnettiin jo silloin viivakoodeja laajasti dokumentoinnissa. Suomessa tullaan tässä suhteessa jälkijunassa.

Millaisia ajatuksia sinulla on Apotin ytimenä toimivasta Epic-järjestelmästä?

Olen tutustunut Epic-järjestelmään ja sehän on tavattoman suorituskykyinen järjestelmä, jolla pystyy tekemään kaiken, mitä tarvitaan, kunhan sen pistää tekemään. Vaikka vaatii toki työstämistä, että se tottelee käyttäjäänsä nöyrästi.

Olen tehnyt paljon työtä liittyen aihepiiriin ”mikä on tietojärjestelmän rooli johtamisessa”. Terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossahan päätöksenteko tapahtuu tietoa jalostamalla. Oleellista on nimenomaan se, kuinka valmista tietoa järjestelmä pystyy tarjoamaan käyttäjälle. Vanhat järjestelmät tarjoavat vain dataa, kun taas Epicissä olisi mahdollisuus tarjota pohjaksi viisaille päätöksille tietoa myös siitä, mitä on parhaillaan tekeillä ja mitä tapahtumassa. Puhun niin sanotusta data–informaatio–tieto–viisaus -hierarkiasta.

Onko Epic-järjestelmän avulla päästy tälle ylemmälle tasolle?

Suurilla panostuksilla joissain sairaaloissa on päästy hyvin pitkälle tässä asiassa. Siihen liittyy myös asiakaskunnan segmentointi: tunnistetaan, että ihmiset kulkevat sosiaali- ja terveydenhuollossa eri polkuja ja tarvitsevat eritasoisia palveluja. Akuutit satunnaiset ongelmat tietojärjestelmillä hoidetaan jo aika tyylikkäästi, samoin tilatut toimenpiteet, kuten selvitykset ja leikkaukset, mutta se, missä on vielä kehittämistä, ovat pitkäaikaiset, monimutkaiset ongelmat.

Tavallaan kohdeväestöä ei olla ennen pystytty katsomaan sen mukaan, kuka eniten tarvitsisi apua, vaan kohdentaminen on ollut heikkoa. Pyrin tässä tietoisesti välttämään terveydenhuollosta ja sosiaalihuollosta erikseen puhumista; väestöä ja hyvinvointia tulisi tarkastella kokonaisuutena. Apotti on tässä suhteessa erittäin hyvä.

Voitko kertoa omasta historiastasi potilastietojärjestelmien parissa?

Olen käyttänyt sähköistä potilaskertomusta vuodesta 1979 lähtien. Olin silloin Varkaudessa töissä, jopa päivystysvuorossa kyseisenä käyttöönottoyönä tammikuussa 1980, eli samassa tilanteessa kuin Meilahden henkilökunta nyt. Silloin otimme käyttöön Amerikasta tuodun Finstarin, joka on nyt tullut tiensä päätökseen. Pidin siitä järjestelmästä. Sen käyttö oli helppoa ja tavallaan Epic muistuttaa sitä, on vain pari sukupolvea myöhempi ratkaisu.

Sen jälkeen olen ollut käyttöönottamassa muita tietojärjestelmiä. Olen osallistunut kehitystyöhön ja toiminut käyttöönoton projektipäällikkönäkin. Erässä pienessä käyttöönottoprojektissa tein kaiken itse verkon pystyttämisestä asti.

Millaiselta sähköisen järjestelmän käyttöönotto tuntui vuonna 1979?

Se oli tosiaan ensimmäinen laaja-alainen sähköinen potilaskertomus Suomessa. Varkauden johtava lääkäri Pekka Hosia ja Kuopion yliopiston laskentakeskuksen johtaja Yrjö Jokinen olivat nämä pioneerit, jotka toivat Finstarin Suomeen.

Suurin yllätys oli, ettei mennyt kuin kuukausi puolitoista, kun kukaan ei viitsinyt enää pyytää potilaan papereita katsottaviksi. Kehityssykli oli nopeudeltaan hurja: aamulla saattoi tietotekninen tuki katsoa, mitä kehitystä pitäisi tehdä, ja iltapäivällä kaikki oli jo toteutettu.

Se olikin hauska, kun tajusin Meilahdessa, mitä sinä yönä on tapahtumassa eli että Apottia ollaan ottamassa käyttöön. Tuli heti mieleen ketjun alku: sama mies oli mukana ketjun molemmissa päissä, eri rooleissa tosin!